Tietoa yhdistyksestä

Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry. on vuonna 1965 perustettu järjestö, joka valvoo ns. "kyttääjien" etuja. Kyttääjät ovat tunnollisia kansalaisia, jotka valvovat vapaa-aikanaan kerrostalossa naapuriensa elämää ja taloyhtiön järjestystä.

Yhdistys pyrkii vaikuttamaan valvotun asumisen kehittämiseen ja tinkimättömän asumisdemokratian toteutumiseen Suomessa. Toimintaamme leimaa paikallisosastojen aktiivinen sisäinen tiedotus sekä pyrkimys virheettömiin arkistoihin.

Arkistot osoittavat, että järjestäytynyt kyttäys mainittiin jo niin aikaisin kuin vuonna 1115 eräässä saksalaisessa kirjakokoelmassa, mutta se tuli suuren yleisön tietoon vasta 1600-luvun alussa, jolloin Etelä-Saksassa julkaistiin kirjoitukset Fama Fraternitatis (v.1614) ja Confessio Fraternitatis (v.1615).

Omakoti- ja rivitaloasukkaat tiedustelevat usein kantaamme heidän oloihinsa. Järjestömme on kiinnostunut naapurien valvonnasta myös tämän tyyppisessä asumisessa, ja tulemme julkaisemaan siihen liittyvää aineistoa tulevaisuudessa WWW-palvelussamme. Toimintamme painopiste on kuitenkin kerrostaloasumisessa.

Yhdistyksemme alkutaival sijoittuu maan etelärannikolle, mutta nykyisellään jäseniä ja toimintaa on myös muualla Suomessa.

Yhdistyksen historiaa: 1982

Vieläkö muistat Kyttääjien Kodinturvajoukot?

Nykyisellään Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry:n toiminnan painopiste on tiiviissä mutta hiljaisessa tarkkailussa. Kiikarit, ovisilmät ja ruutupaperille kirjoitetut haukkumakirjeet ovat ahkerassa käytössä, mutta suoraan toimintaan ryhdytään harvoin. Aikoinaan yhdistyksen jäsenet ovat kuitenkin kokeilleet myös amerikkalaisvaikutteista iskujoukkotoimintaa. Iskuryhmäkyttäys on hieman aggressiivisempaa kuin normaali peruskyttääminen (välineenä esim. megafoni), eikä se rajoitu ainoastaan oman taloyhtiön alueelle.

Iskuryhmäkyttäämisen kulta-aikaa elettiin vuonna 1982. Tuon vuoden syyskuussa joukko Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry:n jäseniä perusti Porissa omat kodinturvajoukot, joiden operatiivisessa johdossa toimi sanomalehdenjakaja Juhani Aavistus.

Kodinturvajoukkojen tehtäviin kuului partiointi kaupungin huonostikytätyillä lähiöalueilla ja yllätysiskujen tekeminen epäiltyjen häirikköjen huoneistoihin asukkaiden poissaollessa. Joustavan pääsyn teki mahdolliseksi ryhmän jäsenten rikas tausta: joukko koostui postinkantajista, porrassiivoojista, lukkosepistä, eläkkeelle jääneistä puhelin- ja sähköasentajista, huoltomiehistä jne.

Vaikka iskujoukkotoiminnan kultakausi jäikin melko lyhytaikaiseksi (tiettyjen lainopillisten kysymysten vuoksi), saatiin sen ansiosta kiikkiin monia kerrostaloasukkaita, joiden virheelliset elämäntavat eivät olisi muuten lainkaan tulleet naapureiden tietoon: esimerkiksi valokuvia huonosti siivotuista lapsiperheiden keittiöistä jäi runsain mitoin arkistomappeihin.

Juhani Aavistus muistelee kokemuksiaan lämmöllä ja toteaa, että kodinturvakyttäyksestä voidaan oppia jotakin myös meidän päiviämme varten. Kannattaa aina teettää avaimista kopiot, ei sitä koskaan tiedä milloin niille löytyy käyttöä, hän neuvoo.

Yhdistyksen historiaa: 1976

Etelä-Suomen Kerrostalokyttääjät ry:n toimistosihteerinä toimi vuosina 1976–1981 helsinkiläinen Esko Kuparipoimu. Kuparipoimun uuttera työ järjestön sihteerinä muistetaan lämmöllä: juuri hänen ansiokseen luetaan vuokrahäirikköjä koskevan valokuva-arkiston alullepano. Nykyisessä laajuudessaan ja tarkkuudessaan arkistomme hakee vertaistaan koko Pohjois-Euroopassa — paikalliset viranomaisarkistot mukaanluettuna.

Kuparipoimun kiintoisat henkilökohtaiset kyttäysansiot ovat myös jääneet alan historiaan. Hän oli lapsesta asti lahjakas elektroniikan harrastaja, ja nikkaroi työkyvyttömyyseläkkeensä aikana erilaisia desibelimittaukseen perustuvia tarkkailulaitteita kyttäystyötä helpottamaan. Kuuluisuutta saavutti esimerkiksi avokelanauhurista ja Monroe-taskulaskimen osista rakennettu äänilähteen keskietäisyyslaskuri. Poikkeuksellisen tarkan kuulonsa avulla hän kehitti näiden laitteiden ympärille omaperäisen seismisen menetelmän, jonka avulla oli mahdollista saada erittäin tarkkoja tietoja naapureiden liikkeistä ilman minkäänlaisia näköhavaintoja.

Äänitarkkailun avulla Kuparipoimu tiesi täsmälleen, missä asunnoissa oltiin kotona, missä huoneissa niissä oleskeltiin, mitä kanavaa radiosta seurattiin, jne. Erityistä etua taloyhtiölle tästä koitui vesivahinkojen ehkäisemisessä: pesukonetta ei voinut kukaan jättää käyntiin asunnosta poistuessaan ilman, että talonmies sai siitä välittömän tiedon, ja pääsi yleisavaimella sisään ehkäisemään vaaratilanteen. Myös hissinovia kolistelevat nuoret saatiin toistuvasti kiikkiin, kun Kuparipoimun erehtymätön menetelmä paljasti, minkä huoneiston asukkaat olivat milloinkin hissiä käyttäneet.

Kuparipoimu menehtyi auto-onnettomuudessa 14.1.1984. Alkoholilla ei ollut osuutta asiaan.